Koiran vapaana pitämiseen liittyvistä vieteistä
Puhuttaessa shiban vapaana pitämisestä mainitaan usein koiran viettisyys etenkin siinä yhteydessä jolloin todetaan vapaana pidon olevan mahdotonta. Jälleen pitää todeta, että mitään koiraa ei missään olosuhteissa tule päästää vapaaksi, jos sen kanssa ei ole asiaa harjoiteltu. Mitä taas viettisyyteen tulee, on jokaisella koiralla vietit, se kuuluu koiraeläimen olemukseen.
Riistavietti ei ole vain metsästyskoirien ominaisuus, vaan todellisuudessa minkä tahansa rotuista koiraa kiinnostavat jänikset, peurat tai muut luonnossa elävät eläimet. Jalostus on vaikuttanut siihen, minkälaiset saaliskäyttäytymisen piirteet rodulla korostuvat, mutta yksilöiden väliset erot saattavat olla suurempia kuin rotujen väliset erot.
Tähän väliin on hyvä myös kerrata, mitä nämä eri vietit tarkoittavat, sillä ne sekoitetaan varsin usein tosiinsa. Riistavietti merkitsee koiran tai muun eläimen luontaista, perinnöllistä viettiä havaita, jäljittää ja saalistaa riistaeläimiä. Saalisvietti puolestaan on koiran synnynnäinen, ketjuttunut vaistokäyttäytymismalli, joka saa sen reagoimaan liikkuviin ärsykkeisiin ja tavoittelemaan saalista.
Mikä tahansa koira voi kiinnostua riistasta vaikka asia yhdistetään usein metsästyskoiriin. Tavallaan on hieman ristiriitaista, että ihmiset saattavat usein sanoa, ettei koiraa voi pitää irti sen vuoksi, että sillä on riistaviettiä. Kyseinen vahva vietti on välttämätön ominaisuus, jotta koira jaksaa työskennellä itsenäisesti ja tehokkaasti, toisin sanoen ilman sitä metsästyskoira ei toimisi metsällä. Tämä ei puolestaan ole mahdollista ellei koira ole vapaana. Asiaan vihkiytymätön ihminen vain helposti unohtaa, että metsästyskoiria(kin) koulutetaan ennen kun niiden kanssa aloitetaan varsinainen metsästys. Jalostus ja koiran rotu vaikuttaa siihen, miten koira reagoi riistaan, ei siihen reagoiko koira ollenkaan ihmisen pyyntöihin. Toiset koirat käyttävät lajityypillisesti enemmän hajuaistiaan ja esimerkiksi vinttikoirat reagoivat voimakkaasti silmillään ja lähtevät herkästi liikkuvan kohteen perään.
Vaikka moni asia vaikutta koiran käyttäytymisen geenitasolla on myös suuri merkitys, minkälaisia kokemuksia koiralle asioista muodostuu. Kun koiran kanssa harjoitellaan, saa jokainen jäljestämiseen ja riistan löytymiseen liittyvä kokemus aikaan sen, että vietti vahvistuu entisestään. Ihmisen kanssa harjoitellessa mukaan tulee mukaan osuus ihmisen kanssa työskentelemisestä. Harjoittelun tavoitteena ei ole poistaa, edes vähentää koiran viettiä vaan opettaa koira toimimaan yhteistyössä ihmisen kanssa.
Rodun vaikutus irtipitämiseen
Shiban alkuperäinen käyttötarkoitus on pienriistan metsästys. Kyseessä on siis alun perin metsästyskoira. Jos edes hieman perehtyy rodun alkuperämaan olosuhteisiin ja koiran historiaan, saa oppia koiran tottuneen tekemään töitä yksin. Ehkä sen vuoksi shiboista edelleen puhutaan itsenäisenä, jopa itsepäisinä. Vaikka koira on tottunut metsästämään itsenäisesti, on se kaikesta huolimatta aina yhteistyötä ihmisen kanssa, myös shiban kohdalla. Siinä missä koira on tottunut itsenäiseen työskentelyyn, se on sopeutunut myös ihmisen kanssa yhteistyöhön. Tämä on asia, joka kannattaa pitää mielessä. Joskus tuntuu siltä, että koiran historiaa ja viettejä käytetään tekosyynä sille, ettei sitä tarvitse alkaa kouluttamaan. Itse miettisin asiaa siltä kannalta, miten tunnettuja tosiasioita kannattaa koulutuksessa huomioida.
Koiran opettaminen
Helpointa on aloittaa opettaminen pennusta lähtien vahvistamalla jo alusta saakka ihmisen ja koiran välistä sidettä. Mitä paremmin koira oppii ihmiseen luottamaan, sen vaivattomampaa myös luoksetulon opettaminen on.
Tähän väliin voisin mainita, että kun olen rodusta ja pennusta haaveilevalle ihmiselle sanonut, että yksi tärkeimpiä asioita, joita shiballe pitää opettaa, on luoksetulo. Yllättävän usein on vastauksena ollut: ”Ei minun tarvitse! Asutaan kaupungissa ja koira ulkoilee vain hihnassa” – tähän olen sanonut, että etenkin näissä olosuhteissa asia saattaa olla koiran henkivakuutus. Skenaario, jossa koiran hihna katkeaa, pannan lukko aukeaa tai omistajan ote taluttimesta lipeää ei ole kovin tavaton. Tällaisessa tilanteessa on todella hyvä asia, jos koiralle on opetettu luoksetulo ja monen tunnin karkureissun sijaan koiran voi pyytää luokse, kytkeä ja rauhassa jatkaa matkaa.
Tilanteessa, jossa hihna katkeaa tai koira on hallitusti irti vaikuttavat myös aina hyvin vahvasti koiran kokemukset siitä, mitä vapaana ololla saavuttaa. Jos koira ei ole koskaan päässyt olemaan hallitusti vapaana vaikka koirametsässä tai muuten turvallisella alueella, voi vapauden huuma helposti sokaista koiran ja omistajan luokse palaaminen ei samalla tavalla houkuttele kuin koiraa, joka on saanut paljon mukavia kokemuksia vapaana olosta, mutta on myös huomannut omistajan olevan itselleen varsin hyvä kumppani joka mahdollistaa ihania asioita yhdessä toimien.
Miten aloittaa harjoittelu?
Meillä pennut kasvavat niin, että ne saavat ulkoilla suurehkolla pihalla. Tämän ansiosta pennut saavat myös harjoitella luoksetuloa pihalla ollessaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että vaikka olisi saanut nähdä oman pentunsa tulevan kauniisti kasvattajan luokse, pentua ei kannata heti kotiin tulon jälkeen päästää omalla pihalla tai muualla vapaaksi. Se mikä on toiminut kasvattajan ja pennun välillä ei vielä toimi uuden omistajan ja pennun välillä. Luottamus on ensin rakennettava.
Kaikki yhdessä tekeminen ja asioiden opettaminen/opetteleminen koiran kanssa palvelee myös luoksetuloa. On varmaan sanomattakin selvää, että kun ihmisellä ja koiralla on hyvä suhde, koira palaa mielellään ihmisen luokse tämän pyynnöstä.
Harjoittelu aloitetaan turvallisessa ympäristössä, aluksi oman kodin seinien sisäpuolella. Opettaminen aloitetaan aina sisätiloissa ja vasta kun koira tulee siellä luokse, harjoittelua laajennetaan ensin aidatulle pihalle ja vasta sen jälkeen ympäristöön, joka ei ole aidattu, mutta mahdollisimman turvallinen. Aikanaan ensimmäiset koirani olivat PK- rotuisia ja niiden kanssa asioiden opettelu oli melko helppoa. Tuntui, että koira oppi kuin itsestään. Kun sitten sain elämääni Bullterrierin, sain huomata että opetustuokiot kannatti valita niin, että koiralla oli mahdollisimman hyvät edellytykset juuri sillä hetkellä suoda minulle edes hieman huomiota. Jos valitsin tilanteen väärin, olisin vain vahvistanut koiralle ajatusta, ettei minun juttuihin tarvitse kiinnittää huomiota.
Erilaisten mielentilojen ja tilanteiden valintaan vaikuttaa myös se, miten koiraa aikoo palkata. Jos palkkana toimivat namit, voi melko helposti huomata, ettei juuri tukevan aterian syönyt ole niistä samalla tavalla kiinnostunut kuin koira, joka on hieman nälkäinen.
Kun aloitat harjoittelun, odota koiran olevan hieman kauempana kunnes kutsut sitä iloisesti luokse ja kun koira tulee, palkkaat aina iloisesti kehuen ja antamalla sen makupalan. Muista, että harjoittelussa on myös omalla mielentilallasi merkitystä. Jos olet lopen kyllästynyt tai väsynyt, se heijastuu olemukseesi eikä koirasta ole niin mukavaa tulla luokse.
Harjoittelua voi vahvistaa myös koiran ollessa hihnalenkillä! Etenkin jos sinulla on käytössä hieman pidempi talutin, voit kutsua koiraa luokse kun se on edennyt hihnan mitan päähän luotasi. Koiran tullessa luokse palkkaat sen aivan samalla tavalla kuin sisätiloissa harjoitellessa. Tällä tavalla saadaan myös ulkotiloissa lisää toistoja siihen, että sinun luokse on mukava palata.
Kun sekä sisätiloissa että hihnan päässä on päästy tilanteeseen, jossa koira mielellään tulee luokse, laajennetaan harjoituksia haasteellisempiin ympäristöihin ja siihen, että koira on oikeasti irti. Kannattaa muistaa, että kun harjoitellaan suljetulla sisäpihalla, siellä on todennäköisesti paljon vähemmän eläinten hajuja kuin vaikkapa pellolla tai metsässä.
Harjoitellessani pellolla, olen saattanut käyttää myös avustajaa. Toinen henkilö on pitänyt koiraa kytkettynä ja kun olen päässyt pidemmälle ja huudan koiraa, se vapautetaan juoksemaan luokseni. Ideana on, että koira oppii seuraamaan, missä minä olen ja pyrkii luonnostaan luokseni. Ei toisinpäin.
Koiran palkkaaminen ja palkkion laatu
Mainitsin jo, että koiran palkkaamiseen vaikuttaa palkkion lisäksi se, onko koira esimerkiksi kylläinen silloin, kun palkkana käytetään herkkuja. Itse olen myös ottanut tavaksi, että palkatessani niin sanotusti ”nonstoppina” tilanteissa, joissa otan koiraa jatkuvasti luokse ja vapautan uudelleen, palkkio voi olla hieman arvottomampi, mutta kun kytken koiran kokonaan ulkoilun päätteeksi, minulla on mukana niin sanotusti ”jackpot” eli todella hyvä herkku.
On myös koiria, joita eivät namit kiinnosta ja silloin kannattaa miettiä, mikä on sellainen asia, josta koira saa suurta mielihyvää. Itsellä on esimerkiksi ollut shiba, jolle ruoka ei ole ollut se suurin mielenkiinnon kohde, mutta pallot ja niiden kanssa leikkiminen on aina ollut hyvin mieluisaa. Tämän koiran kanssa pelloilla liikkuessa minulla on aina ollut taskussa tennispallo. Ja nimenomaan sellainen, jossa on vinku mukana. Tällä tavoin olen saanut kiinnitettyä koiran huomion ja se on aina mielellään palannut luokseni leikkimään pallolla. Leikin aluksi en ole kytkenyt koiraa heti vaan ensin viettänyt hetken leikkien.
Vapaana pitäminen ja siihen vaikuttavat säännöt ja lait
Mielikuva siitä, että saa kulkea koiran kanssa pelloilla ja metsissä koiran ollessa vapaana on ihana ja sitä se on todellisuudessakin. Ennen kuin niin pitkälle päästään ja koiran kanssa on harjoiteltu luoksetuloa ahkerasti, pitää muistaa selvittää asiaan vaikuttavat seikat. Koiraa ei saa pitää vapaana missä tahansa, milloin tahansa ja siihen liittyy paljon sääntöjä, jotka täytyy tietää. Lisää voit lukea https://www.kennelliitto.fi/elamaa-koiran-kanssa/vastuullinen-koiranomistaja/koiran-kiinnipito/
Olen joskus tavannut ihmisiä, jotka vetoavat lainkohtaan, jossa koiraa voi pitää vapaana kun se on välittömästi kytkettävissä. Pidän itsekin juuri tästä lauseesta. Kannattaa oikeasti pohtia, mitä sana ”välitön” tarkoittaa. Se ei ole sitä, että olet itse kymmenien metrien päässä koirasta ja se tulee luoksesi mikäli sitä kiinnostaa. Välitön lain tarkoittamassa mielessä tarkoittaa sitä, että luoksetulo on ns. ”pommin varmaa” ja mikään vietti tai häiriö ei keskeytä luoksetuloa ja kytkettäväksi tulemista.
Vapaanapitotilanteet ja paikat
Alue, jossa koiraa pidetään vapaana vaikuttaa paljon siihen, miten koira käyttäytyy. Samoin se, onko koira tottunut kyseiseen ympäristöön vai onko sille kaikki uutta ja outoa. Kannattaa pitää mielessä, että sama alue on myös erilainen riippuen säästä ja vuorokauden ajasta. Koiraa ei kannata päästää irti alueilla, joilla on mahdollisuus kohdata riistaa, ellei sen luoksetulo ole poikkeuksellisen luotettava myös kaikkein vaikeimmissa tilanteissa.
Itselläni on todella hyvä mahdollisuus sekä koirien vapaana pitämiseen että siihen kouluttamiseen, koska asumme maaseudulla ja minulla on lähettyvillä ihania maanomistajia joilta olen pyytänyt ja saanut luvan tähän.
Koska pellot ja metsät ovat minulle tuttuja, olen myös päässyt tarkkailemaan, milloin ja mitkä eläimet alueella liikkuvat. Lähtiessäni pellolle, mietin myös etukäteen, missä kohtaa päästän koiran irti ja milloin se on viisasta uudelleen kytkeä. Vaikka shiba ei ole kuten vinttikoira silmillään metsästävä, lähtee sekin mahdollisesti hyvin helposti liikkuvan kohteen perään, ainakin tarkistamaan mistä on kysymys. Sen vuoksi päästän koiran vapaaksi sellaiseen suuntaan, jossa ei kulje autoja ja kytken koiran ennen kuin taas käännymme siihen suuntaan, missä niitä kulkee.
Luonnon eläimet liikkuvat enemmän hämärän aikaan ja pimeällä ja silloin pidän omat koirani kytkettynä. Samoin esimerkiksi sateella tai hyvin sumuisessa ilmassa en itse pysty ennakoimaan tilanteita samalla tavalla, kuin näkyvyyden ollessa parempi.
Vaikka olisin kuinka tarkkana ja harjoitellut koiran kanssa luoksetuloa, saattaa meilläkin käydä niin, että riistaeläimen lähtiessä ihan jaloista juoksemaan, koira lähtee sen perään. Mitä tiukempi side koiralla on omistajaan, sen nopeammin se kuitenkin palaa takaisin, usein ihan ilman suureen ääneen karjumista. Urokseni Muru esimerkiksi saattaa juosta yhden peltolohkon verran katsomaan laiduntavia peuroja ja tilanteen todettuaan palaa saman tien luokseni.
Karjumisesta puheen ollen: Joskus ulkona olosuhteet ovat sellaiset, ettei ihmisen ääni kuulu kovin hyvin. Sen vuoksi olen opettanut koirille oman äänen lisäksi myös pillin. Se kuuluu paljon paremmin kuin huutoni sellaisessa tilanteessa, että koira on erkaantunut pidemmälle ja esimerkiksi tuulen vuoksi ihmisen ääni ei kanna koiralle saakka.
Muut olosuhteet
Siihen miten hyvin koira on kuulolla vaikuttavat useat eri asiat. Onko koira vapaana yksin vai laumassa? Minkälainen koiran vireystila on? Ollaanko koiralle tutussa ympäristössä vai sille täysin vieraalla alueella? Myös sillä on vaikutusta, miten ihminen on keskittynyt tilanteeseen. Saatan päästää koirani irti muiden ihmisten läsnä ollessa, mutta en missään nimessä puhu yhtä aikaa puhelimessa tai vaikka kuuntele kuulokkeilla musiikkia. Tilanteessa, jossa koirani on vapaana, tulee minullakin olla kaikki aistit valppaana.
Sanomattakin on varmaan selvää, että juoksuista narttua ei kannata päästää vapaaksi. Muuten niin tottelevainen koira saattaa ”kiitos hormoneiden” päättää lähteä hakemaan itselleen sulhasta ja ainakaan itse en sellaista riskiä halua ottaa.
Kannattaa pitää mielessä, että vaikka koiralla olisi ollut äärimmäisen luotettava luoksetulo ja sen kanssa on voinut tehdä ihania retkiä joiden aikana se on ollut vapaana, kaikki voi muuttua koiran vanhetessa. Usein koiran aistit heikkenevät vanhuuden myötä. Saattaa olla, ettei koira enää kuule kutsuja samoin kuin ennen. Voi myös olla, että heikentyneet aistit tekevät ympäristöstä koiralle erilaisen. Sen vuoksi vanheneva koira saattaa alkaa pelkäämään vapaana ollessaan myös ennestään tuttuja asioita ja jossain vaiheessa voi olla hyvä siirtyä pelkkiin hihnalenkkeihin.
Koskaan ei voi harjoitella liikaa!
Ihmisen ja koiran välistä luottamusta ei koskaan voi vahvistaa/harjoitella liikaa. Vähän niin kuin rakkaus, joka ei käyttämällä vähene, päinvastoin.
Olen joskus aloittanut pennun kanssa vapaana pitämisen jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Nykyään (etenkin sen vuoksi, että lähellämme on petokanta lisääntynyt), olen odottanut hieman kauemmin ja vahvistanut koiran ja minun välistä suhdetta monella eri tavalla. Olemme harjoitelleet kutsusta luoksetuloa omassa pihassa, naapureiden aidatulla hehtaarin pellolla jota koirat eivät hahmota piha-alueeksi jne. Videolla voit katsella tilannetta, jossa päästiin ”Korun” (10 kk) ensimmäistä kertaa pellolla vapaaksi. Lähinnä itselleni varmistuksena sillä kulki jälkiliina perässä. Muutaman kerran neiti lähti melko kauaksi, mutta opittuani mielenmalttia tiesin, että noin minuutin kuluessa koiralle tulee mieleen, että se on liian kaukana ja se lähtee taas juoksemaan luokseni. Joka kerta koiran tullessa palkkaus ja suuret kehut. Ja näin kun jatketaan, ilo ihmisen luokse palaamisesta vahvistuu kerta kerralta
P.s Jos koira karkaa omille teilleen, mutta palaa luoksesi, ole korostetun iloin ja kehu koiraa. Älä missään nimessä toru sitä! Opetat vain sen, että luoksesi on vastenmielistä tulla. Tuollaisessa tilanteessa voi olla myös varsin luontevaa lähteä juoksemaan koirasta poispäin, ei lähteä jahtaamaan sitä.

































