Kasvatus/pentusuunnitelmat



Harumin pentue 2013

Kuka voisi vastustaa shiba pentua? - No, minä voin ... Pennut kasvavat aika nopeasti aikuiseksi pikemmin voisi keskittyä kysymykseen, mitä koirasta tulee aikuisena. Onko shiba jotain jonka kanssa haluan jakaa elämän pitkään? – Sillä shiban keskimääräinen ennuste-ikä on noin 15 vuotta.

Harumin "Täydenkuun kaksoset"

Ja tekemistä tällä on kasvatuksen kanssa? Olen miettinyt koiran kasvattamista ja jalostusta paljonkin viime aikoina. Pitäisikö minun kasvattaa? Miksi minun pitäisi tehdä niin? Ja jos, niin mitä sitten? Mitkä ovat tavoitteeni? Olen aina arvostanut niitä kasvattajia, jotka kasvattavat enemmän "itseään" varten, eivät vain tuottaakseen mahdollisimman paljon pentuja. Joskus kuulee sanottavan, että pennut teetettiin omalla nartulla siksi, että sen oli hyvä kokea äitiys. Koira voi kuitenkin elää ihan täysipainoista elämää ilman tuota kokemusta ja se on mielestäni aika huono motiivi suvunjatkamiselle. Vastauksena kysymykseeni on, että halun osaltani olla säilyttämässä tätä ainutkertaista rotua. Unohtamatta, että rodulla olisi myös oltava hyvä tulevaisuus. Haluan kasvattaa vain shiboja jotka "ansaitsevat" lisääntyä ja joilla on jotain annettavaa rodun tulevaisuudelle.

Rotutietoisuus on kasvatuksen perusta. Jokaisella koirarodulla, myös shiballa, on omat ominaispiirteensä, jotka tekevät rodun koirayksilöstä juuri siihen rotuun kuuluvan koiran. Ja nämä ominaispiirteet ovat juuri niitä, joiden mukaan kyseistä rotua jalostetaan. Näin ollen on ymmärrettävä rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja miten rotu siinä toimii, tunnettava koiran anatomian perusteet ja tunnettava sen rotumääritelmä (määrittää mm. mittasuhteet kuten korkeuden suhde pituuteen). Lisäksi on osattava arvioida rotutyypilliset anatomiset yksityiskohdat, liikkeet sekä koiran luonne.

Kasvot ja silmien ilme heijastavat shiban sielua ja sen vuoksi huomio kiinnittyy shiballa varmaan ensimmäisenä juuri siihen. Shiban liikkeet ovat kevyet, ketterät ja joustavat. Henkinen rohkeus, hyvä luonne ja tinkimätön rehellisyys kuvaavat mielestäni luonteeltaan ihanteellista shibaa. Rotumääritelmä on aina ihanne, mutta mielestäni jalostukseen käytettävän koiran tulee edustaa mahdollisimman hyvin juuri tuota määritelmää. (Blogiteksteistä löydät kirjoituksen luonteesta) 

On monia ihmisiä, jotka haluavat saada shiban pennun, mutta toivon, etten ikinä kasvata vain sen vuoksi että he saisivat haluamansa. Jokaisella pentueella tulee olla jotain annettavaa rodulle myös jalostuksellisessa mielessä.  Meille shibat ovat perheenjäseniä ja en pidä ajatuksesta, että ihmiset eivät olisi kiinnostusta juuri heistä yksilöinä. Shiban luonteissa on myös melko paljon eroavaisuuksia, ja minusta on tärkeää, että mahdollisen tulevan emän luonteen/temperamentin kokee ns "omakseen". Koiraa on myös paljon helpompi arvioida kun se ei ole astutettu tai hoivaa pentujaan.  Ymmärrän, että jotkut ihmiset eivät ole valmiita tekemään töitä haluamansa asian eteen. Miksi nähdä kaikki se vaiva, käydä tapaamassa jotakin shibaa sen omassa ympäristössä ja sitten mahdollisesti odottaa ikuisuuden, jos se saa jälkeläisiä? Olisi niin paljon mukavampaa vain mennä ja tavata pentu. Sehän niin monella tuntuu olevan tavoitteena (ja sen vuoksi tämän kirjoituksen "sävy" varmaan on mitä on). Toivoisin kuitenkin vilpittömästi, että pennusta haaveileva malttaisi hieman mielensä ja ajattelisi asioita hieman laajemmin. Marraskuussa 2015 on julkaistu tutkimus johon mielestäni kannattaa perehtyä http://www.koirangeenit.fi/?x103997=433953

Benii Ken's in Germany ©Marjo Puranen

Suurin osa pentukyselyitä on hyvin asiallisia, mutta joukkoon mahtuu aina myös toisenlaisia. Itse asiassa minun täytyy vain ihmetellä sitä, että olen aikanaan "kasvattaessani" pehmoshiboja (http://inaridou.blogspot.fi/) saanut yhteydenottoja, joissa  ihmiset ovat useammin olleet kiinnostuneempia ja yhteistyökykyisempiä kuin useammat elävän eläimen kyselijät. Ja kyllä, en lähetä pentuja Ranskaan tai Filippiineille kotimaan paikkakuntia unohamatta tietämättä ja tuntematta henkilöitä. Niin kuin edellä kirjoitin, haluan jopa samassa maassa asuvan henkilön näkevän niin paljon vaivaa, että hän matkustaa meille ja käyttää aikaa mahdolliseen emään tutustumisen siinä, missä rodusta ja kasvatuksesta kannattaa myös etukäteen ottaa niin paljon selvää kuin ikinä mahdollista. Toivon, että ihmiset käyttävät aikaa koiraan senkin jälkeen kun siitä on tullut perheenjäsen ja toisaalta hyvä taustatyö puolestaan auttaa saamaan mahdollisimman hyvän koiran. Joskus voi nimittäin käydä niinkin, että mielikuva rodusta on varsin erilainen kuin todellisuus. Tällä hetkellä on olemassa noin nelisensataa erilaista koirarotua ja tärkeintä on löytää itselle se sopivin. Sillä tavalla elämä koiran kanssa voi muodostua miellyttäväksi eikä sellaiseksi, joissa koiran ja omistajan ominaisuudet ja tarpeet eivät millään tavalla kohtaa.  

"Muru" Inaridou Mugen ja "Ilona" Inaridou Iroha 

Mitä siis haluan kertoa teille? Että ei ole vain tarpeen löytää vastuullinen koiran kasvattaja (ja kyllä, se on jotain mikä sinun pitäisi tehdä!) - Sen lisäksi on hyvä kysyä itseltään, olenko vastuullinen koiran omistaja. Jos luulet olevasi, olet myös toivon mukaan valmis vastaamaan kysymyksiini (olet enemmän kuin tervetullut esittämään omasi minulle ja vastaan parhaan kykyni mukaan) ja voit myös tutustua meidän shiboihin – jos vastaisit mielessäsi myöntävästi, älä epäröi ottaa yhteyttä meihin. Tällä hetkellä tilanne on tosin sellainen, että kiinnostuneita on niin paljon, etten enää ehdi kaikille vastata edes sähköpostiin ja vierailukäynti on mahdollinen vain silloin, kun uskon millään tasolla ensimmäiseten yhteydenottojen jälkeen yhteistyön olevan mahdollista. 

En julkaise pentuesuunnitelmia - niistä tiedotan ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita meidän koiristamme ja kasvatustyöstä ja ottavat yhteyttä. Tästä linkistä pääset katsomaan jalostustietokannan kautta edellisiä pentueita https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=INARIDOU&R=257 - siitä, minkälaisia pentueita tähän mennessä on syntynyt voi vähän saada suuntaviitooja mihin pyrin ja minkälaisia yhdistelmiä teen. 

Ja loppuun muistutus





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti