lauantai 9. tammikuuta 2016

Westminster 2014 - kirjoitin jutun aikoinaan Shiba -lehteen

Yhdysvaltalaisista urheilutapahtumista vain Kentuckyn Derby on järjestetty pidempään kuin Westminsterin koiranäyttely, joka on järjestetty New Yorkissa jo 138 kertaa huolimatta sähkökatkoista, maailmansodista, lumimyrskyistä tai kansallisesta taantumasta. Ensimmäinen Westminster-koiranäyttely järjestettiin vuonna 1877, kun ryhmä metsästyskoiraharrastajia päätti järjestää näyttelyn, jossa esiteltäisiin heidän lajinsa hienoimmat yksilöt. Tapahtuma oli menestys, yli 1200 koiraa oli ilmoitettu, ja se kesti kolme päivää.

Nykyään United States cable channel USA Network televisioi näyttelyn ja kaksipäiväistä näyttelyä seuraa noin kymmenen miljoonaa katsojaa. Näyttelyn suosion vuoksi ja sen arvovallan säilyttämiseksi on vuodesta 1992 lähtien näyttelyyn saanut ilmoittaa vain koiria, jotka ovat jo valmiiksi Amerikan Kennelliitton (AKC) valioita. AKC tunnusti shiban vuonna 1992 ja rotu on saanut osallistua Westminsterin näyttelyyn ensimmäistä kertaa vuonna 1993.

Ulkomuotonäyttelyn lisäksi Westminsterissä järjestetään etukäteen agility tapahtuma. Vuonna 2014 agilitykisoissa oli ensimmäistä kertaa osallistumisoikeus myös sekarotuisilla koirilla

Vuodesta 1968 lähtien näyttely on järjestetty Madison Square Gardenissa, joka on suuri urheilu- ja tapahtuma-areena 7th Avenuella. Nyt kaupunki haluaa kuitenkin laajentaa Gardenin alakerrassa toimivaa Pennsylvanian asemaa ja samalla uudelleenrakentaa sen lähiympäristöä tavoitteenaan saada asema vastaamaan tämän vuosituhannen tarpeita. Tämän vuoksi vuoden 2014 Westminster pidettiin viimeistä kertaa kuuluisalla areenalla.

Kävin perheemme uroskoiran Seitan (Dragon House Invictus) kanssa vuoden 2013 NSCA erikoisnäyttelyssä Oklahomassa ja 63 vrk matkamme jälkeen Seitan ensimmäiset pennut näkivät päivänvalon. Yksi pennuista asuu New Yorkissa ja vitsailin, että pitäähän tuota nyt lähteä tapaamaan. Seitan kasvattaja oli myös osallistumassa näyttelyyn, joten päätimme kuin päätimmekin toteuttaa ajatuksen ja tavata New Yorkissa.

Näyttelyn ajan asuimme Madison Square Gardenia vastapäätä sijaitsevassa hotelli Pennsylvaniassa, jota mainostetaan erityisen koiraystävälliseksi ja joka on Westminster kennel clubin yhteistyökumppani. Kun saavuin hotelliin Seitan kanssa näyttelyä edeltävänä päivänä, aulassa kävi kyllä aikamoinen kuhina, mutta silti en olisi millään arvannut hotelliin majoittuneen tuona ajankohtana arviolta 600–800 koiraa!

©Malley Bragg Heinlein
Kun olin saanut tavarat huoneeseemme, oli aika saattaa Seita näyttelykuntoon ja siihen oli kyllä hotellilla varsin hyvät puitteet. Rakennuksen pohjakerros oli muutettu varsinaiseksi koirakeitaaksi: Siellä oli koirien kauneussalonki, hieroja ja kuntosali.  Koirien kuntosalissa oli juoksumattoja, tasapainolautoja ja -palloja ja jopa pieni agilityrata. Alueella oli myös sahanpuruilla peitetty ”ulkoilualue”, jossa oli omat puolet nartuille ja uroksille. Seita kävi kyllä mieluummin tarpeillaan Manhattanilla - kenenkään ei ole varmaan vaikea kuvitella, minkälaista shiban mielestä on astella hieman kosteahkossa sahanpurussa…

Seita sai pesun huoneessa, joka oli täynnä erilaisia ja erikokoisia koiranpesualtaita. Osa altaista oli niin suuria, että niissä pystysi pesemään myös suurimman mastiffin. Viereisestä huoneesta löytyivät trimmauspöydät turbofööneineen ja siellä sain nuoren herran turkin ojennukseen seuraavaa päivää varten.

Westminsterin rotukehät ja Best in show järjestettiin siis Madison Square Gardenissa, hotelli Pennsylvaniaa vastapäätä, mutta itse koiranäyttely oli satamarakennuksissa Piers 92/94 (55 kadun ja West Side Highwayn risteyksessä), jossa järjestetään nykyään messuja ja muita tapahtumia. Aikoinaan paikka oli RMS Lusitanian terminaali, jonne muuten myös Titanicin oli tarkoitus rantautua. Hotellin ja näyttelypaikan välille oli järjestetty non stop -bussikuljetus, mutta varmistaaksemme oman aamumme aikataulut olimme tilanneet oman kuljetuksen.

Näyttelypaikka oli kauttaaltaan somistettu Westminsterin kennel clubin väreihin: violettiin ja keltaiseen. Kaikki kyltit, kukkalaitteet ja opasteet toistivat samaa väritystä. Näyttelyssä jokaisella rodulla oli oma alueensa ja rotukehän jälkeen paikalta ei saanut poistua, vaan koiran kanssa tuli olla paikalla ja antaa yleisön tutustua koiriin. Vain rotunsa paras sai poistua aiemmin valmistautuakseen illan ryhmäkehään. Drive in – näyttelyyn tottuneelle tuo on tietenkin erilaista, mutta järjestely on kyllä hyvin yleisöystävällinen. Asiaan voi suhtautua myös hyvin positiivisesti, mahdollisuutena jakaa omasta rodusta tietoa ja tietenkin jutella tuttujen kanssa ja saada uusia.

Westminster tuomarit eivät arvostele koiria vain vertaamalla niitä kunkin rodun rotumääritelmään vaan he etsivät myös sellaisia vahvuuksia ja ominaisuuksia, jotka auttavat määrittelemään rotua ja sen toimintaa. Yhdysvalloissa rodut on jaettu seitsemään luokkaan; Working, Hound, Herding, Toy, Terrier and Non-Sporting. Shiba kuuluu luokkaan non-sporting.

Shibat tänä vuonna arvostellut Edd Bivin on arvostellut rotua vuodesta 1996 lähtien. Hän on kotoisin Fort Worthista, Texasista, ja hän osti ensimmäisen rotukoiransa 12-vuotiaana. Tämän pomeraniannartun myötä hän tutustui koiramaailmaan, ja tämä voitokas koira oli myös hänen jalostusohjelmansa kantanarttu. Bivin toimi ensimmäistä kertaa tuomarina match showssa vain 15-vuotiaana, mutta sittemmin hän on arvostellut paljon arvokkaammissakin näyttelyissä niin Yhdysvalloissa kuin ulkomailla saaden jopa kunnian arvostella Westminsterin Best in Show'n vuonna 1999.

Westminsterin näyttely tosiaan poikkeaa muista näyttelyistä siinä, että arvosteltavana on vain Yhdysvaltojen valioita. Myös tämän vuoksi oli äärimmäisen mielenkiintoista päästä seuramaan rotukehää ja tuomarin työskentelyä.



Bivin arvostaa koirassa tasapainoa ja hyvää rakennetta, sitä, miten se liikkuu ja kantaa itseään sekä hyvää luonnetta. Hänestä sanotaan, ettei hän ikinä ohita oikeantyyppistä ja oikean luonteista koiraa. Näyttelyssä tuomari valitsee viisi kauneinta yksilöä ja kenties juuri tuon edellisen lauseen vuoksi olen erikoisen onnellinen Seitan saamasta ”Award of Meritistä”. Vielä hienompaa oli, kun Seitan kasvattajan uros Dragon House Mr Jones voitti rodun ja hänen kasvattamansa narttu, Dragon House Sexy Sadie, oli vastakkaisen puolen paras.

Jones antamassa haastattelua voiton jälkeen
Olin aavistellut, että saan seurata Mr Jonesia Madison Square Gardenin isossa kehässä ja näyttelypäivän ilta todella huipentui siihen. Oli hienoa saada olla mukana spektaakkelissa ja kokea kerran elämässä Westminster. Näyttelyiden aatelinen.









Shiban arvostelu vuoden 2014 Westminsterin näyttelyssä on katsottavissa osoitteessa 




sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

SHIBA`S MEET A MECHANICAL BEAR

I have been posting to my other blog http://inaridou.blogspot.fi/ things about Inaridou (soft) shiba puppies but also "real" happenings. Looking through the other blog I decided to re publish some text - as the first one a story about our Shibas meeting a mechanical bear (first published 11. August 2012) 

"Inari" - Jusei No Takayuu av Enerhaugen in action in April 2010 ©Yvonne Wuoti
The bear is Finland's national animal. It was an animal feared also in the past, but also a sacred and respected being. Of the important role of the bear in our ancient era and the soul landscape of the Finns tells also the fact that our language has for this species over two hundred different names. Europe's largest predator the brown bear remains an issue of respect where ever it is moving.

The European brown bear's length is 130-250 cm (51, 18 in -98, 43 in) and tail length is 5-15 cm (1, 97 in -5,91 in). Females weigh 90-170 kg (198, 42 lbs  to 374,79 lbs, males 95-300 kg (210 lbs - 662 pounds) . There are an estimated 900-1300 bears in our country and they are found throughout Finland except the Åland Islands. However the population is concentrated in eastern part of Finland.

"Harumi" - Ura No Namihime Go Asahi Keisukesou  and "Seita" - Dragon House Invictus  in action ©J.Puranen
In Finland there are killed each year from 60 to 80 bears. While hunting them dogs are often used to help. They are allowed to a fresh olfactory and if only possible not older than one night. A shy dog ​​refuses to follow the trace of the bear. Initially, the dogs are following a bear silently. When a dog or dogs can detect contact with the bear or the  fleeing bears fresh odor, it should start a so called stop barking or aspiring the running bear. Dogs try to get with the barking contact with each other and their pack leader. Experienced bear dogs intend to draw attention to themselves and disservice to attract his master's sight. This kind of a dog requires a lot of courage and innate skills.

Before you go bear hunting or just by chance meet a bear while walking in the forest, its wise to get your dog tested. Erik Blomqvist (kennel Rävas) and Antti Paloheimo (kennel Orismalaikan) developed a machine bear to test the dogs reactions and the working properties prior to the actual situation. "Penu" is built on a Kamchatka hunted bear, two 24-volt electric motor and tires. This standing pedestal bear can be remotely controlled from a cache.

How the test is designed

Different breeds have been tested with the bear, also other than hunting dogs.  This could be caused by the fact that the owners wish to receive further information regarding the nature of their dog and its behavior under various conditions.
"Inari" - Jusei No Takayuu av Enerhaugen in action in April 2010 ©Yvonne Wuoti

As you evaluate the behavior of your dog, it’s good to study the nature of its interpretation in different situations. Dogs with different types of character react under certain circumstances in different ways. Usually the test result refers to the nature of the dog's attitude, for example towards people and other dogs, or the activity and vibrancy of it. That behavior is part of the personality, including emotions, needs, drives, and mood. These features are often inherited and this mental form and entity of an individual are relatively constant, and the dog's behavior in different situations is to some extent predictable.

The Machine Bear “Penu” has visited various events in Finland. I have now visited it with my Shibas twice. The first time was as Inari was one year old and today we had also Harumi and Seita with us. 


The test starts when the dog tracks the bloodline of the bear and then approaches the bear. (As we attended the test two years ago this was done more carefully). A bag containing bears blood is used to make the track and finally it’s placed under the belly of the machine so as some reminding of a bear’s winter nest. Initially, the bear is standing still, but as the dog has detected the bear, the bear starts to move. At this point, about a third of the dogs gets scared and simply escapes while others start to bark. Dog behaviour is valuated and the  scores are given using different evaluation angels like its ability to find the trace, attitude towards the bear, courage and the barking work, willingness to  bite, agility and  moving as well as toughness and tenacity. However, only a third of dogs tested reach with their performance enough points to get a diploma. Dogs receiving a diploma get scores from 60-65 points. Top dogs who are very fierce get 70-75 points but Erik Blomqvist does not remember that there has ever been tested a dog who got over 80-points. The toughest breed in the experiment the dogs are often gray Norwegian moose dogs, some of which even the bravest of snappy bear fur or hind paw.

"Seita" - Dragon House Invictus  in action ©Jari Puranen

Working-and Review score based on the Russian Bear chain tests. The chain test is made with a running wire connected to a living bear. It is allowed in Russia, but the Finnish Kennel Club and members of the hunting dog organizations are not allowed to participate in those tests. I-Master (90 points) will be given if the dog bites furiously, II-Master (80 points) to a very brave dog that snaps at the bear and III-Master to the dog that has clear intentions of biting. Only a handful of dog meets these points. Much more common is that the dog gets a so called nest diploma, which is given from herding the bear.  Nest-name is used, therefore, that the Russians have always hunted the bear from its winter nest and then it will take dogs that will bark at nest, keep a wounded bear still or prevent the bear attacking the hunters. If the dog does not try to bite the machine bear, it is not afraid to live than a bear bite.


A good bear dog is one that is circulating, and shepherds by barking at the bear and has the courage to even a bit it. Antti Paloheimo points out, however, that snapping to bite the bear or even only herding dogs are just as good. It's just different types of dogs. Totally fearless, aggressive dogs that would attack the bear are not desirable, because in a real situation the dog’s behaviour would only be a great risk.  At test session with us was also a small German hunting terrier, which was immediately attached to the bear's throat and hung like hammer and tongs. The type of work does not give any points, because if the dog actually tries to bite the bear in front of the blades, it is the real situation very soon dead dog!

Our Shiba´s results

Inari had (as tested 2010) 52 points, but I was very pleased with her activities. She followed nicely the track just after considering some seconds started to bark at the bear. Inari score was decreased by the fact that she did not continue to bark relentlessly and incessantly. When the bear was moving Inari barked, and when the bear was standing, Inari was quiet. I've noticed in everyday life that Inari to goes directly towards the danger, but I value my dog ​​feature that she will stop if the threat to calms down. Seita and Harumi bark more intensely in other situations as well, so it was not a surprise that they did that also as tested with the bear. As said, some results reflect very much to the every day manners of the dog.

If desired, the owner can also test how two dogs cooperate. This will not be given points or diploma but it gives very useful information.  Seita and Harumi barked more intensely but they also kept more distance from the bear.  It was really interesting to watch how Seita and Harumi worked together keeping the bear in between them almost throughout the test. We visit very often forest areas where there have been spotted bears so I’m very happy about their behavior with the Shiba as they met the mechanical bear and feel good that we have tested them. 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Shibamme




“Harumi” FI MVA EE MVA Ura No Namihime Go Asahi Keisukesou



Syntymäaika              7.6.2009
Kasvattaja                  Hiroyuki , Yoshino Asahishi
Tuontimaa                  Japani
Väri                              B/T

Lonkat                         C/A
Kyynärät                     0/0
Polvet                          0/0
Silmät                          ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
Hampaat                     leikkaava saksipurenta, ei hammaspuutoksia

Harumi tuli meille sijoituskoirana reilun 3 kk ikäisenä. Pentu oli nimetty edellisessä kodissaan ”Harmiksi”, mutta koimme Harumin (kevään kauneus) olevan sille sopivampi vaihtoehto. Inari ei ollut kovin paljon vanhempi, mutta kauniisti se ohjasi pienen perheen tavoille. (”Tuo on äidin käsilaukku, sinne ei sovi laittaa kuonoa.” tai ”Tämä on kalanruokaa, me koirat emme syö sitä.”)

Nuorena Harumi oli melko itsepäinen ja etenkin mukavien asioiden loppuminen ei tuntunut siitä ollenkaan hauskalta. Miksi olisi pitänyt lähteä kotiin, kun ulkona oli niin hauskaa? Muutama ihminen tarjoutui ottamaan sen hoitoon, mutta antoi sille sitten elinikäisen porttikiellon, sen kyetessä jopa juurruttaa itsensä maahan kuin puu…

Itselleni Harumi on ollut aina se sielunkumppanikoira. Harumi ei pidä itsestään meteliä vaan viihtyy ehkä pikemmin taka-alalla, sen luonteen ollessa kuitenkin hyvin vahva. Se välttää tappeluita ja saa halutessaan estettyä konfliktit pelkällä olemuksellaan. Toisaalta se saattaa riitaa välttääkseen myös alistua.

Harumi on varmaan shiboistamme se, joka kodin ulkopuolella jopa kääntää vieraille ihmisille selkänsä. Kotiimme tulijat se ottaa ilolla vastaan, koska se ilmiselvästi ajattelee kotiin kutsuttujen olevan ilman muuta myös meidän ihmisten ystäviä. Sen synnyinmaan näkee toisaalta myös sen ruokamieltymyksissä. Japanissa ei tosin syödä paljon homejuustoa, mutta pidetään paljon lohesta ja wasabipähkinöistä.

Metsästysviettiä sillä ei tunnu olevan ihmeemmin, mutta toisaalta olen alkanut nimittää sitä ”vegaanimetsästäjäksi” sen ryskättyä Inarin kanssa jäniksen jäljillä ja ylpeänä tuotua minulle metsästä saaliin – jäniksenpapanan. Pelloilla hiirien ja myyrien metsästys on toisaalta sen suurta hupia ja kesällä lätäköistä vesikirppujen pyydystäminen.

Harumin kennelnimen osa tarkoittaa ”aaltojen prinsessaa” ja se rakastaa kesäisin uimista hyvin paljon.


Harumi on perheen pieni susia ja pentunsakin se olisi synnyttänyt mieluummin pihalle kaivamaansa kuoppaan kuin pentulaatikkoon. Synnytykset se on aina hoitanut erittäin hyvin ja vauvojen hoito on sen tärkein tehtävä maailmassa. Saadessani seurata sen toimia, olen alkanut ajatella, että parhaimmillaan kasvattaja on lähinnä emon tuki ja turva, se joka huolehtii siitä, että emo jaksaa hoitaa tärkeän tehtävänsä. Harumin lapsiluku on nyt täynnä, mikä masentaa rouvaa jonkin verran. Osaahan se heti juoksujen alettua viedä uroksen pentulaatikkoon päiväunille…

_________________________________________________________________________



"Ilona" C.I.B FI MVA EE MVA LV MVA BG MVA BG GR MVA LV JMVA EE JMVA EEJV-14 EEV-14 Inaridou Iroha


Syntymäaika             11.8.2013
Kasvattaja                  Marjo Puranen
Väri                              B/T

Lonkat                         C/C
Kyynärät                     1/0
Polvet                          0/0
Silmät                          ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
Selkä                           välimuotoinen lanne-ristinikama LTV2 (symmetrinen)
Hampaat                     leikkaava saksipurenta, ei hammaspuutoksia

Harumin ollessa minulle niin tärkeä ja koska pidän paljon myös sen ulkonäöstä, haaveilin pitkään saavani sen synnyttämän pienen mustan prinsessan. Seitan kasvattaja Sandi auttoi haaveen toteuttamisessa antamalla minun käyttää hänen japanintuontiurostaan ”Cainea”, joka punaisesta väristään huolimatta periyttää myös B/T-väriä.

Harumi kuuli toiveeni, ja ensimmäinen pentueeni oli kolmen sisaruksen lauma, pieni B/T-prinsessa ja sen kaksi punaista veljeä. Olin aina sanonut, että jos Harumilla olisi ollut jokin suomalainen nimi, niin mieluummin ”Ilona” kuin ”Harmi”. Ilonan tullessa sikiökalvoista hymy huulilla annoin nimen sille. Ilona on syntymästään asti ollut kuitenkin hyvin vahva persoona, ja sen veljetkin tiesivät, että siskolle pärjää vain kahdestaan – jos silloinkaan… llona oli pennuista se, joka avasi ensimmäisenä silmät, lähti ensimmäisenä kävelemään jne. Oli yksinkertaisesti se pentu, joka oli hyvä jättää kotiin kasvatustyötä silmälläpitäen. En ole koskaan aiemmin voinut luoda koiraan suhdetta sen syntymästä saakka, ja on ollut huikeaa tehdä se Ilonan kanssa. Sen äiti on myös tehnyt parhaansa kasvattaakseen hienoimman ja vahvimman jälkeläisen.

Ensimmäisessä pentunäyttelyssä oli onneksemme paikalla toinenkin B/T-narttu, ja alun epävarmuuden jälkeen Ilonalla syttyi kilpailuvietti. Kehään mennään voittamaan! Olin aiemmin iloinnut ensimmäisestä ERI:stä tai PN4 sijoituksesta, mutta Ilonan kanssa oivalsin sen oltua jo 9 kk vanhana ROP ohi valionarttujen ja voittaessaan Estonian Winnerissä jopa Inarin, että sen kanssa voimme saavuttaa aika paljon vähässä ajassa.


Vaikka Ilona on syntynyt täällä maalla, se on aina ollut näyttelyreissulla kuin kotonaan; Bulgariassa tai sveitsiläisessä vuorihississä. Ilona on Seitan tapaan aloittanut kaverikoiratoiminnan – se hoitaa tehtäväänsä hieman eri tavalla, mutta tuo iloa ihmisille, joilla ei ole muuten mahdollisuutta tavata koiria tai muitakaan eläimiä. Ilona on aina arvostanut enemmän leikkiä muiden koirien, vaikka äitinsä tai Seitan kanssa, mutta ensimmäisten pentujen synnyttyä ja sen käytyä kuin paraskin pedagogi läpi erilaiset lelut ja niiden käyttö, on se itsekin innostunut niistä enemmän. Äitinsä kanssa se jakaa intohimon uimiseen ja on saanut jopa liikanimen ”saukko” – uimakauteen vain tulee Suomessa valitettava tauko, kun järvet ja ojat jäätyvät talvella!
_________________________________________________________________________



”Seita” C.I.B US MVA FI MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA HU MVA VDHEUJSG12 TLNW-13 BERLV-14 EEV-14 Dragon House Invictus



Syntymäaika             18.3.2011
Kasvattaja                  Sandi M. Smith
Tuontimaa                 Yhdysvallat
Väri                              Punainen

Lonkat                         A/A
Kyynärät                     0/0
Polvet                          0/0
Silmät                          Distichiasis: todettu (Silmämuutosten vakavuus: lievä)
Hampaat                     leikkaava saksipurenta, ei hammaspuutoksia

Tapasin Seitan kasvattajan ensimmäistä kertaa näyttelyssä Dortmundissa. Juttelimme melko paljon, ja Sandin Mr. Jonesin tehtyä minuun suuren vaikutuksen lähetin hänelle vielä kotiuduttuani sähköpostin, jossa tiedustelin mahdollisuutta, saisinko joskus tulevaisuudessa ostaa häneltä pennun. Vastauksena oli, että sopii, jos ja kun meistä tulee ystäviä. Seitan ollessa neljän viikon ikäinen sain sähköpostin, joka kuului ”Kiinnostaako sinua tämä shibapoika vai etsinkö sille jonkin muun kodin?” – ja ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, että kiinnostiko! Sovimme, että Seita muuttaa Suomeen vasta valioiduttuaan Yhdysvalloissa. Tämä sujui kuitenkin joutuisasti, sillä Seita rakastaa näyttelyitä ja on rekisterinimensä ”Invictus” arvoinen.


Seita saapui Suomeen loppukeväästä 13 kk ikäisenä, ja samaan aikaan isäpuoleni eli viimeisiä kuukausiaan. Hän ei ollut koskaan ollut niin kutsuttu ”koiraihminen” mutta näiden kahden yhteys oli sanoinkuvaamaton. Siellä missä oli Seppo, oli vierellä Seita. Loppusyksystä hänen olleessaan jo saattohoidossa ja enemmän tajunnan rajamailla, Seitan tulo sängylle sai hänet vielä havahtumaan. Vaikka minun oli aikanaan vaikea keksiä Seitan ”tosinimeä”, tiedän löytäneeni sen oikean, sillä Seita tarkoittaa japaniksi pyhää miestä.

Seitan kanssa matkustaessa olen huomannut, että se etsii jatkuvasti ihmisiä, joille se voi olla läsnä ja jakaa rakkautta, tapahtuu se sitten floridalaisella rannalla tai Berliinin metrossa. Tämän vuoksi aloitin sen kanssa varsinaisen kaverikoiratoiminnan muutama vuosi sitten ja nyt Seita on saanut työstään Kennelliiton kunniakirjankin.

Vapaa-aikanaan Seita leikkii mieluiten palloilla ja on toiminut myös erittäin hyvänä nuorempien shibojen leikittäjänä. Omaan laumaansa se ottaisi ihan mielellään lisääkin kauniita narttuja suojeltavakseen.
_______________________________________________________________________


”Muru” FI MVA HU MVA BG MVA Inaridou Mugen


Syntymäaika             26.5.2016
Kasvattaja                  Marjo Puranen
Väri                              Seesami

Lonkat                         A/A
Kyynärät                     0/0
Polvet                          0/0
Silmät                          ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
Selkä                           välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali)
                                    nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali)
Hampaat                     leikkaava saksipurenta, ei hammaspuutoksia

Miettiessäni Ilonan eli Murun äidin astutusta pohdin, voisinko toteuttaa haaveen seesameista pennuista. Käytyäni Ranskassa minulla oli mielessä kaksi urosvaihtoehtoa ja mietin kovasti, voinko käyttää niinkin vahvalle nartulle kuin Ilona hyvin avointa ja iloista mutta vahvaa urosta. Siihen päädyin, ja olen ollut ratkaisuuni hyvin tyytyväinen.

Toivoin Ilonalta seesamia poikaa ja se toteutti toiveeni kaksinkertaisesti. ”Muru” miellytti minua jostain syystä enemmän. Se oli pienenä aikamoisen itsenäinen ja muiden sisarusten leikkiessä keskenään suoritti tutkimusmatkoja pihalla - onneksi olin osannut tilkitä kaikki kolot ja onkalot!

Tällä hetkellä Muru on vielä aika nuori, testosteronin kyllästämä teinipoika. Näyttelykehässä mennään helposti ”kengurubensalla” mutta tuomari muistetaan aina pussata!
_________________________________________________________________________


Myōbu - Myōbu Go Chuken Kiku Kensha


Syntymäaika             11.2.2016
Kasvattaja                  Sabine Pecqueur
Tuontimaa                 Ranska
Väri                              Seesami

Lonkat                         A/A
Kyynärät                     0/0
Polvet                          1/1
Silmät                          ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
Hampaat                     leikkaava saksipurenta, ei hammaspuutoksia

Haaveiltuani melko pitkään seesamista shibasta ryhdyin toimeen vuonna 2015. Keski – Euroopassa on jo jonkin verran seesamin värisiä shiboja, joten seurattuani jonkin aikaa verkon välityksellä shibojen elämää Normandiassa asuvalla kasvattajalla päätin matkustaa tapaamaan sekä shiboja että niiden omistajan. Suurin osa Sabinen shiboista on Japanin tuonteja, mutta hän on teettänyt niillä melko laajat terveystutkimukset, mikä rodun alkuperämaassa on hyvin harvinaista.

Tarkoitukseni oli löytää shiba, jossa on muitakin haluamiani ominaisuuksia kuin pelkkä väri, ja etenkin sen vuoksi minulle oli tärkeää tutustua etukäteen tulevan pennun vanhempiin sekä kasvuolosuhteisiin. Vaikka en tällä hetkellä ehkä allekirjoita kaikkia Sabinen kasvatusratkaisuja (uusintayhdistelmät, vain omien koirien käyttö jalostukseen jne.), on hänen luonaan kasvanut pentu saanut erittäin hyvän alun elämälle shibalauman ympäröimänä ja asunnossa kasvaneena. Ranskassakin kun on nykyään paljon kasvattajia, joiden pennut syntyvät kenneltiloissa.

Tuotuani pienen neidin kotiin puolisoni hoki koko viikon ”Väitetään, ettei rahalla voi ostaa rakkautta mutta kyllä sinä nyt niin teit.” – hän oli ihan heti myyty ja prinsessa on kieputtanut hänet aika tiiviisti tassujen ympärille.

Myōbu on erittäin aktiivinen, metsästysviettinen ja älykäs shiba. Tyttäreni totesi, että sillä on niin paljon ajatuksia pienessä päässään, että lopuille se on perustanut iCloud – tilin.

Suomen kelit ovat Ranskan ilmastoon tottuneelle neidille joskus hieman viileät, mutta se on oppinut jopa itse pyytämään saunan lämmitystä ja viihtyy siellä parhaimmillaan viisikin tuntia. Jälkilöylyjen jäljiltä ylälauteelta löytyy milloin pallo, vasikankavio tai pehmolelu.

Luulin aina Seitan olevan varsinainen shibamaailman pallomestari, mutta se on nyt saanut Myōbusta vakavan haastajan; se lentää pallon perässä niin salamana, että muiden on vaikea ehtiä perässä ja siitä on kehittynyt varsinainen koppimestari. Myōbu on hyvin ihmisrakas ja se osallistuu mielellään kaikenlaiseen toimintaan. Se auttaa nokikolaria takkojen tarkastamisessa, odottaa pöytäsirkkelin alla putoavia puunkappaleita ja osallistuu kanien ruokintaan – missä kaikessa tarvitaankin pientä shiba-apulaista!

Alun perin haaveeni oli, että Inari hyväksyisi pienen prinsessan hoviinsa ja niin löysin sen nimenkin (https://en.wikipedia.org/wiki/My%C5%8Dbu) – näin ei kuitenkaan käynyt ja Inari löysi itselleen uuden elämän ihmisensä ainoana koirana.
_________________________________________________________________________________



”Inari” C.I.B FI MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA Jusei No Takayuu Av Enerhaugen



Syntymäaika             9.2.2009
Kasvattaja                 Christen Lang
Tuontimaa                 Norja
Väri                            Punainen

Lonkat                        B/B
Kyynärät                    0/0
Polvet                         0/0
Silmät                         ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
Hampaat                    leikkaava saksipurenta, ei hammaspuutoksia

Inari oli perheemme ensimmäinen shiba ja se on ollut täysin nimensä ”Kettujumalatar” veroinen opettaessaan meille paljon shibojen maailmasta. Inari oli suurena inspiraationa tehdessäni yhdessä belgialaisen Tamara Mouthaanin kanssa kirjan ”Nine tails to the Inaridou” (http://inaridou.blogspot.fi/p/upcoming-shiba-story-nine-tails-to.html) – Shibalaumamme kasvettua ja Inarin todettua, että hän elää mieluummin ainoana koirana, se muutti muualle asumaan, mutta onneksemme se käy meillä hoidossa ja saamme käydä sitä tervehtimässä.

Aikanaan olin pettynyt, kun Inari ei saanut koskaan jälkeläisiä, mutta jälkikäteen saadessani tietää sen suvussa esiintyneistä luonteen heikkouksista olen ollut asiasta tavallaan myös tyytyväinen. Inarin ollessa meille kuitenkin niin tärkeä olento olen iloinen, että sen nimi kulkee mukana jokaisessa rekisteröimässäni pennussa. Nekin voivat silloin kulkea kettujumalattaren viitoittamaa tietä (Inaridou = kettujumalattaren tie).