Westminster 2014 - kirjoitin jutun aikoinaan Shiba -lehteen
Yhdysvaltalaisista
urheilutapahtumista vain Kentuckyn Derby on järjestetty pidempään kuin
Westminsterin koiranäyttely, joka on järjestetty New Yorkissa jo 138 kertaa
huolimatta sähkökatkoista, maailmansodista, lumimyrskyistä tai kansallisesta
taantumasta. Ensimmäinen Westminster-koiranäyttely järjestettiin vuonna 1877,
kun ryhmä metsästyskoiraharrastajia päätti järjestää näyttelyn, jossa
esiteltäisiin heidän lajinsa hienoimmat yksilöt. Tapahtuma oli menestys, yli
1200 koiraa oli ilmoitettu, ja se kesti kolme päivää.
Nykyään
United States cable channel USA Network televisioi näyttelyn ja kaksipäiväistä
näyttelyä seuraa noin kymmenen miljoonaa katsojaa. Näyttelyn suosion vuoksi ja
sen arvovallan säilyttämiseksi on vuodesta 1992 lähtien näyttelyyn saanut ilmoittaa
vain koiria, jotka ovat jo valmiiksi Amerikan Kennelliitton (AKC) valioita. AKC
tunnusti shiban vuonna 1992 ja rotu on saanut osallistua Westminsterin
näyttelyyn ensimmäistä kertaa vuonna 1993.
Ulkomuotonäyttelyn
lisäksi Westminsterissä järjestetään etukäteen agility tapahtuma. Vuonna 2014
agilitykisoissa oli ensimmäistä kertaa osallistumisoikeus myös sekarotuisilla
koirilla
Vuodesta
1968 lähtien näyttely on järjestetty Madison Square Gardenissa, joka on suuri
urheilu- ja tapahtuma-areena 7th Avenuella. Nyt kaupunki haluaa kuitenkin
laajentaa Gardenin alakerrassa toimivaa Pennsylvanian asemaa ja samalla
uudelleenrakentaa sen lähiympäristöä tavoitteenaan saada asema vastaamaan tämän
vuosituhannen tarpeita. Tämän vuoksi vuoden 2014 Westminster pidettiin
viimeistä kertaa kuuluisalla areenalla.
Kävin
perheemme uroskoiran Seitan (Dragon House Invictus) kanssa vuoden 2013 NSCA
erikoisnäyttelyssä Oklahomassa ja 63 vrk matkamme jälkeen Seitan ensimmäiset
pennut näkivät päivänvalon. Yksi pennuista asuu New Yorkissa ja vitsailin, että
pitäähän tuota nyt lähteä tapaamaan. Seitan kasvattaja oli myös osallistumassa
näyttelyyn, joten päätimme kuin päätimmekin toteuttaa ajatuksen ja tavata New
Yorkissa.
Näyttelyn
ajan asuimme Madison Square Gardenia vastapäätä sijaitsevassa hotelli
Pennsylvaniassa, jota mainostetaan erityisen koiraystävälliseksi ja joka on
Westminster kennel clubin yhteistyökumppani. Kun saavuin hotelliin Seitan
kanssa näyttelyä edeltävänä päivänä, aulassa kävi kyllä aikamoinen kuhina,
mutta silti en olisi millään arvannut hotelliin majoittuneen tuona ajankohtana
arviolta 600–800 koiraa!
 |
©Malley Bragg
Heinlein
|
Kun olin
saanut tavarat huoneeseemme, oli aika saattaa Seita näyttelykuntoon ja siihen
oli kyllä hotellilla varsin hyvät puitteet. Rakennuksen pohjakerros oli muutettu
varsinaiseksi koirakeitaaksi: Siellä oli koirien kauneussalonki, hieroja ja
kuntosali. Koirien kuntosalissa oli
juoksumattoja, tasapainolautoja ja -palloja ja jopa pieni agilityrata. Alueella
oli myös sahanpuruilla peitetty ”ulkoilualue”, jossa oli omat puolet nartuille
ja uroksille. Seita kävi kyllä mieluummin tarpeillaan Manhattanilla - kenenkään
ei ole varmaan vaikea kuvitella, minkälaista shiban mielestä on astella hieman
kosteahkossa sahanpurussa…
Seita sai
pesun huoneessa, joka oli täynnä erilaisia ja erikokoisia koiranpesualtaita.
Osa altaista oli niin suuria, että niissä pystysi pesemään myös suurimman
mastiffin. Viereisestä huoneesta löytyivät trimmauspöydät turbofööneineen ja
siellä sain nuoren herran turkin ojennukseen seuraavaa päivää varten.
Westminsterin
rotukehät ja Best in show järjestettiin siis Madison Square Gardenissa, hotelli
Pennsylvaniaa vastapäätä, mutta itse koiranäyttely oli satamarakennuksissa
Piers 92/94 (55 kadun ja West Side Highwayn risteyksessä), jossa järjestetään nykyään
messuja ja muita tapahtumia. Aikoinaan paikka oli RMS Lusitanian terminaali,
jonne muuten myös Titanicin oli tarkoitus rantautua. Hotellin ja näyttelypaikan
välille oli järjestetty non stop -bussikuljetus, mutta varmistaaksemme oman
aamumme aikataulut olimme tilanneet oman kuljetuksen.
Näyttelypaikka
oli kauttaaltaan somistettu Westminsterin kennel clubin väreihin: violettiin ja
keltaiseen. Kaikki kyltit, kukkalaitteet ja opasteet toistivat samaa väritystä.
Näyttelyssä jokaisella rodulla oli oma alueensa ja rotukehän jälkeen paikalta
ei saanut poistua, vaan koiran kanssa tuli olla paikalla ja antaa yleisön
tutustua koiriin. Vain rotunsa paras sai poistua aiemmin valmistautuakseen
illan ryhmäkehään. Drive in – näyttelyyn tottuneelle tuo on tietenkin erilaista,
mutta järjestely on kyllä hyvin yleisöystävällinen. Asiaan voi suhtautua myös
hyvin positiivisesti, mahdollisuutena jakaa omasta rodusta tietoa ja tietenkin
jutella tuttujen kanssa ja saada uusia.
Westminster tuomarit eivät arvostele koiria vain vertaamalla niitä kunkin rodun
rotumääritelmään vaan he etsivät myös sellaisia vahvuuksia ja ominaisuuksia,
jotka auttavat määrittelemään rotua ja sen toimintaa. Yhdysvalloissa rodut on
jaettu seitsemään luokkaan; Working, Hound, Herding, Toy, Terrier and
Non-Sporting. Shiba kuuluu luokkaan non-sporting.
Shibat tänä
vuonna arvostellut Edd Bivin on arvostellut rotua vuodesta 1996 lähtien. Hän on
kotoisin Fort Worthista, Texasista, ja hän osti ensimmäisen rotukoiransa
12-vuotiaana. Tämän pomeraniannartun myötä hän tutustui koiramaailmaan, ja tämä
voitokas koira oli myös hänen jalostusohjelmansa kantanarttu. Bivin toimi
ensimmäistä kertaa tuomarina match showssa vain 15-vuotiaana, mutta sittemmin
hän on arvostellut paljon arvokkaammissakin näyttelyissä niin Yhdysvalloissa
kuin ulkomailla saaden jopa kunnian arvostella Westminsterin Best in Show'n
vuonna 1999.
Westminsterin
näyttely tosiaan poikkeaa muista näyttelyistä siinä, että arvosteltavana on
vain Yhdysvaltojen valioita. Myös tämän vuoksi oli äärimmäisen mielenkiintoista
päästä seuramaan rotukehää ja tuomarin työskentelyä.
Bivin
arvostaa koirassa tasapainoa ja hyvää rakennetta, sitä, miten se liikkuu ja
kantaa itseään sekä hyvää luonnetta. Hänestä sanotaan, ettei hän ikinä ohita
oikeantyyppistä ja oikean luonteista koiraa. Näyttelyssä tuomari valitsee viisi
kauneinta yksilöä ja kenties juuri tuon edellisen lauseen vuoksi olen erikoisen
onnellinen Seitan saamasta ”Award of Meritistä”. Vielä hienompaa oli, kun
Seitan kasvattajan uros Dragon House Mr Jones voitti rodun ja hänen
kasvattamansa narttu, Dragon House Sexy Sadie, oli vastakkaisen puolen paras.
 |
| Jones antamassa haastattelua voiton jälkeen |
Olin
aavistellut, että saan seurata Mr Jonesia Madison Square Gardenin isossa
kehässä ja näyttelypäivän ilta todella huipentui siihen. Oli hienoa saada olla
mukana spektaakkelissa ja kokea kerran elämässä Westminster. Näyttelyiden
aatelinen.
Shiban
arvostelu vuoden 2014 Westminsterin näyttelyssä on katsottavissa osoitteessa
