Westminster 2014 - kirjoitin jutun aikoinaan Shiba -lehteen

Yhdysvaltalaisista urheilutapahtumista vain Kentuckyn Derby on järjestetty pidempään kuin Westminsterin koiranäyttely, joka on järjestetty New Yorkissa jo 138 kertaa huolimatta sähkökatkoista, maailmansodista, lumimyrskyistä tai kansallisesta taantumasta. Ensimmäinen Westminster-koiranäyttely järjestettiin vuonna 1877, kun ryhmä metsästyskoiraharrastajia päätti järjestää näyttelyn, jossa esiteltäisiin heidän lajinsa hienoimmat yksilöt. Tapahtuma oli menestys, yli 1200 koiraa oli ilmoitettu, ja se kesti kolme päivää.

Nykyään United States cable channel USA Network televisioi näyttelyn ja kaksipäiväistä näyttelyä seuraa noin kymmenen miljoonaa katsojaa. Näyttelyn suosion vuoksi ja sen arvovallan säilyttämiseksi on vuodesta 1992 lähtien näyttelyyn saanut ilmoittaa vain koiria, jotka ovat jo valmiiksi Amerikan Kennelliitton (AKC) valioita. AKC tunnusti shiban vuonna 1992 ja rotu on saanut osallistua Westminsterin näyttelyyn ensimmäistä kertaa vuonna 1993.

Ulkomuotonäyttelyn lisäksi Westminsterissä järjestetään etukäteen agility tapahtuma. Vuonna 2014 agilitykisoissa oli ensimmäistä kertaa osallistumisoikeus myös sekarotuisilla koirilla

Vuodesta 1968 lähtien näyttely on järjestetty Madison Square Gardenissa, joka on suuri urheilu- ja tapahtuma-areena 7th Avenuella. Nyt kaupunki haluaa kuitenkin laajentaa Gardenin alakerrassa toimivaa Pennsylvanian asemaa ja samalla uudelleenrakentaa sen lähiympäristöä tavoitteenaan saada asema vastaamaan tämän vuosituhannen tarpeita. Tämän vuoksi vuoden 2014 Westminster pidettiin viimeistä kertaa kuuluisalla areenalla.

Kävin perheemme uroskoiran Seitan (Dragon House Invictus) kanssa vuoden 2013 NSCA erikoisnäyttelyssä Oklahomassa ja 63 vrk matkamme jälkeen Seitan ensimmäiset pennut näkivät päivänvalon. Yksi pennuista asuu New Yorkissa ja vitsailin, että pitäähän tuota nyt lähteä tapaamaan. Seitan kasvattaja oli myös osallistumassa näyttelyyn, joten päätimme kuin päätimmekin toteuttaa ajatuksen ja tavata New Yorkissa.

Näyttelyn ajan asuimme Madison Square Gardenia vastapäätä sijaitsevassa hotelli Pennsylvaniassa, jota mainostetaan erityisen koiraystävälliseksi ja joka on Westminster kennel clubin yhteistyökumppani. Kun saavuin hotelliin Seitan kanssa näyttelyä edeltävänä päivänä, aulassa kävi kyllä aikamoinen kuhina, mutta silti en olisi millään arvannut hotelliin majoittuneen tuona ajankohtana arviolta 600–800 koiraa!

©Malley Bragg Heinlein

Kun olin saanut tavarat huoneeseemme, oli aika saattaa Seita näyttelykuntoon ja siihen oli kyllä hotellilla varsin hyvät puitteet. Rakennuksen pohjakerros oli muutettu varsinaiseksi koirakeitaaksi: Siellä oli koirien kauneussalonki, hieroja ja kuntosali.  Koirien kuntosalissa oli juoksumattoja, tasapainolautoja ja -palloja ja jopa pieni agilityrata. Alueella oli myös sahanpuruilla peitetty ”ulkoilualue”, jossa oli omat puolet nartuille ja uroksille. Seita kävi kyllä mieluummin tarpeillaan Manhattanilla - kenenkään ei ole varmaan vaikea kuvitella, minkälaista shiban mielestä on astella hieman kosteahkossa sahanpurussa…

Seita sai pesun huoneessa, joka oli täynnä erilaisia ja erikokoisia koiranpesualtaita. Osa altaista oli niin suuria, että niissä pystysi pesemään myös suurimman mastiffin. Viereisestä huoneesta löytyivät trimmauspöydät turbofööneineen ja siellä sain nuoren herran turkin ojennukseen seuraavaa päivää varten.

Westminsterin rotukehät ja Best in show järjestettiin siis Madison Square Gardenissa, hotelli Pennsylvaniaa vastapäätä, mutta itse koiranäyttely oli satamarakennuksissa Piers 92/94 (55 kadun ja West Side Highwayn risteyksessä), jossa järjestetään nykyään messuja ja muita tapahtumia. Aikoinaan paikka oli RMS Lusitanian terminaali, jonne muuten myös Titanicin oli tarkoitus rantautua. Hotellin ja näyttelypaikan välille oli järjestetty non stop -bussikuljetus, mutta varmistaaksemme oman aamumme aikataulut olimme tilanneet oman kuljetuksen.

Näyttelypaikka oli kauttaaltaan somistettu Westminsterin kennel clubin väreihin: violettiin ja keltaiseen. Kaikki kyltit, kukkalaitteet ja opasteet toistivat samaa väritystä. Näyttelyssä jokaisella rodulla oli oma alueensa ja rotukehän jälkeen paikalta ei saanut poistua, vaan koiran kanssa tuli olla paikalla ja antaa yleisön tutustua koiriin. Vain rotunsa paras sai poistua aiemmin valmistautuakseen illan ryhmäkehään. Drive in – näyttelyyn tottuneelle tuo on tietenkin erilaista, mutta järjestely on kyllä hyvin yleisöystävällinen. Asiaan voi suhtautua myös hyvin positiivisesti, mahdollisuutena jakaa omasta rodusta tietoa ja tietenkin jutella tuttujen kanssa ja saada uusia.

Westminster tuomarit eivät arvostele koiria vain vertaamalla niitä kunkin rodun rotumääritelmään vaan he etsivät myös sellaisia vahvuuksia ja ominaisuuksia, jotka auttavat määrittelemään rotua ja sen toimintaa. Yhdysvalloissa rodut on jaettu seitsemään luokkaan; Working, Hound, Herding, Toy, Terrier and Non-Sporting. Shiba kuuluu luokkaan non-sporting.

Shibat tänä vuonna arvostellut Edd Bivin on arvostellut rotua vuodesta 1996 lähtien. Hän on kotoisin Fort Worthista, Texasista, ja hän osti ensimmäisen rotukoiransa 12-vuotiaana. Tämän pomeraniannartun myötä hän tutustui koiramaailmaan, ja tämä voitokas koira oli myös hänen jalostusohjelmansa kantanarttu. Bivin toimi ensimmäistä kertaa tuomarina match showssa vain 15-vuotiaana, mutta sittemmin hän on arvostellut paljon arvokkaammissakin näyttelyissä niin Yhdysvalloissa kuin ulkomailla saaden jopa kunnian arvostella Westminsterin Best in Show'n vuonna 1999.

Westminsterin näyttely tosiaan poikkeaa muista näyttelyistä siinä, että arvosteltavana on vain Yhdysvaltojen valioita. Myös tämän vuoksi oli äärimmäisen mielenkiintoista päästä seuramaan rotukehää ja tuomarin työskentelyä.

Bivin arvostaa koirassa tasapainoa ja hyvää rakennetta, sitä, miten se liikkuu ja kantaa itseään sekä hyvää luonnetta. Hänestä sanotaan, ettei hän ikinä ohita oikeantyyppistä ja oikean luonteista koiraa. Näyttelyssä tuomari valitsee viisi kauneinta yksilöä ja kenties juuri tuon edellisen lauseen vuoksi olen erikoisen onnellinen Seitan saamasta ”Award of Meritistä”. Vielä hienompaa oli, kun Seitan kasvattajan uros Dragon House Mr Jones voitti rodun ja hänen kasvattamansa narttu, Dragon House Sexy Sadie, oli vastakkaisen puolen paras.

Jones antamassa haastattelua voiton jälkeen

Olin aavistellut, että saan seurata Mr Jonesia Madison Square Gardenin isossa kehässä ja näyttelypäivän ilta todella huipentui siihen. Oli hienoa saada olla mukana spektaakkelissa ja kokea kerran elämässä Westminster. Näyttelyiden aatelinen.

Shiban arvostelu vuoden 2014 Westminsterin näyttelyssä on katsottavissa osoitteessa 

http://www.westminsterkennelclub.org/videos/Breed%20Judging/2014/Non-Sporting/pid:9bCEHairiSol