Minkälaisia perheitä etsin kasvateille?

Shiba ei ole helppo koira, vaan pikemminkin vaativa. Sillä on voimakas oma tahto ja se on poikkeuksellisen älykäs ja tahtoo tulla arvostetuksi. Koira, jolla on voimakas itsetunto ja omat mielipiteet asioista ei aina ole kaikkein helpoin kasvatettava. Shiba saattaa pyrkiä ottamaan tilanteet haltuun jos omistaja ei siihen kykene, ja koska sillä on pitkä muisti, pelolla ja uhkalla ei synny hyvää suhdetta. Omistajan on käytettävä paljon aikaansa ja ymmärrystään rakentaessaan suhdetta shibaan.  Etenkin nuoren koiran kanssa napakkuus, kärsivällisyys ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä, koska koiran on paljon turvallisempi kasvaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka se voi kokea turvaksi ja ihmiseksi joka osaa olla vastuussa ja ”hoitaa kaiken”. Meidän ihmisten maailma voi pennulle olla aika pelottava jos se joutuu siinä itse selviämään ilman turvallista opastusta.

Ilona "Inaridou Iroha" myyräjahdissa

Olen lukenut jo kyllästymiseen saakka viestejä, joissa ensimmäisessä yhteydenotossa kerrotaan ”olemme ottaneet kaiken selvää” rodusta ja kuitenkaan usein ei olla vielä tavattu elävää yksilöä. Joskus on käynyt myös niin, että vaikka meidän shibojen käytös tulkitaan rotuominaiuudeksi ymmärtämättä, että koiran kanssa on tehty paljon töitä sen pentuiästä lähtien.

Minkälainen on sitten etsimäni henkilö? Nykyään kysyn ehkä ensimmäiseksi, mitä ihminen toivoo saavansa elämäänsä hankkimalla shiban. Minkä tahansa koiran ottaminen perheeseen tietää pitkää sitoutumista, mutta ehkä shiban kanssa kaiken saa kokea potenssiin. Se vaatii enemmän kuin moni muu rotu alkukantaisuutensa vuoksi – ja on parhaimmillaan pitkäikäinen ja terve kumppani.

 Internetin rotukuvaukset ja meemit tekevät valitettavasti rodulle aika usein karhunpalveluksen. Usein näkee kuvia ja julkaisuita, joissa korostetaan shiban itsepäisyyttä ja tästä tulee pahimmillaan itseään toteuttava ennuste. Ehkä joskus ajatellaan, että sellainen ”itsenäinen” ja ”kissamainen” koira ei oikein tarvitse edes kouluttamista ja kun se ehkä tuntuu vaikealta, asiasta on myös helppo luopua vedoten asian mahdottomuuteen. Silloin tällöin olen myös huomannut, että rodun maine ”kissamaisena” vetää puoleensa ihmisiä, jotka eivät oikeastaan edes pidä koirista, mutta olettavat shiban olevan tässä asiassa jotenkin poikkeava. Ja niinhän se onkin – se on paljon alkukantaisempi kuin moni muu rotu, sillä siinä on geneettisesti paljon sutta. Ja juuri sen vuoksi edellä mainittu ajatus on mielestäni yleensä melko pelottava. Kun koirat eivät saa rodun- ja lajinomaista toimintaa ja riittävästi koulutusta ne eivät voi hyvin ja tilanne voi olla kaikille osapuolille hyvin stressaava.

Olen kirjoittanut kuvauksen shiban luonteesta (löydät sen http://inaridoushiba.blogspot.com/p/shiban-luonne.html) ja mielestäni se ei ole koira, joka ei ole koulutettavissa – päinvastoin! Se vain toimii eri tavalla ja motivointiin joutuu ehkä käyttämään erilaisia keinoja kuin jonkun toisen rodun kohdalla. Shiban kanssa kaikki lähtee kontaktista ja luottamuksesta ja sen päälle rakentamalla koiralle voi opettaa mitä vain. Shiba on myös voimakasviettinen ja aktiivinen koira, joka tarvitsee paljon liikuntaa. Sen vuoksi etsin kasvateille sellaisia omistajia, jotka ovat valmiita vastaamaan näihin koiran tarpeisiin; oikeuteen elämänmittaiseen oppimiseen ja riittävään liikuntaan.

Minkä tahansa koiran kanssa saattaa huomata, ettei arki suju ihan niin kuin on kuvitelmissaan ajatellut. Ehkä ihan aina ei muisteta, että koira on eläin joka ei ole emältään oppinut kaikkea mitä me ihmiset meidän maailmassa niiltä vaadimme. Kasvattaja auttaa pennun yhdessä emän kanssa elämän alkuun mutta on omistajan tehtävä tehdä koirasta hyvä ja yhteiskuntakelpoinen ”koirakansalainen”. Omasta mielestäni hyvä kontakti on kaiken a ja o ja kontaktin luomisessa on tavoitteellinen harrastaminen suurena apuna. Tavoitteiden ei tarvitse olla suuria, mutta jaksan uskoa, että harrastaminen ja valmennuksen saaminen toimii aina hyvänä apuna silloin kun on tavoitteena luoda hyvä suhde koiraan – ihan vaan sen arjen helpottamiseksi.

Shiba on hyvin alkukantainen koira ja etenkin jos omistaja ei ymmärrä ihan alusta saakka harjoitella pennun kanssa käsittelyä, siitä tulee helposti eläinlääkärien painajainen sen vuoksi, että siinä missä jokin toinen rotu saattaa avuottomaan tai pelottavaan tilanteeseen joutuessaan alistua, shiba ei sitä tee jos se ei luota ympäröiviin ihmisiin ja saattaa käyttäytyä ”huonosti”.

Olen viimeaikoina pohdiskellut paljon koirien käyttäytymistä. Shiban alkuperäinen käyttötarkoitus on olla pienriistan metsästys, sen tehtävä lisäksi ollut pihapiirin vahtiminen. Nykyään monet haluavat shiban sohvalle, lasten kaveriksi, tai kaupungin vilinään. YLEn haastattelussa mainittiin taannoin, että koira on oivallinen hipsterin kaveri kaupunkiin, mitä sillä nyt ikinä tarkoitettiinkaan. Itseäni vain pelottaa, että unohtamalla koiran alkuperäisen käyttötarkoituksen monet vain seurakoiraa haluavat voivat kokea, että koiran normaali, koiramainen toiminta on häiritsevää, jopa ongelma. Shiban kohdalla on nykyään aika yleinen käsitys, että rotu olisi esimerkiksi hiljainen ja se tuntuu olevan yksi suurimpia vaikuttimia koon lisäksi, miksi sitä halutaan kerrostaloon. Shiban  kohdalla äänekkyys, vahtiminen ja riistan perään lähteminen on kuitenkin koiran näkökulmasta ihan luonnollista toimintaa. Esimerkiksi kerrostalossa kaupungissa kuitenkin haukkumisesta voi muodostua ongelmia. Tai koiran jäniksen perään karkaaminen koetaan tottelemattomuutena. Oletetaan, että koira sopeutuu saumattomasti ihmisten keksimiin sääntöihin ja normeihin, jotka tosiasiassa ovat koiralle varsin hämmentäviä, jopa luonnottomia. Nykyään ihmisten vaatimukset koirien käytökselle ovat mielestäni aika tiukat. Koiran pitää olla hiljainen, kaikille ystävällinen ja kuuliainen. Jos koira ei halua vieraiden ihmisten rapsuttelua, niin se herkästi leimataan "vihaiseksi" tai araksi. Toisaalta olen tavannut jopa ihmisiä, jotka olettavat shiban olevan jopa ihmisiä välttelevä ja omien koirieni sosiaalisuus on koettu jopa ahdistavana.

Miksi siis kasvattaa tällaista rotua? Ihan vaan sen vuoksi, että jaksan uskoa ja toivoa, että kotimaansa ulkopuolella löytyy ihmisiä, jotka ymmärtävät rodun alkuperän ja sen, miksi siitä on tehty kotimaan kansallisaarre. Ihmisiä, jotka tietävät, että aina jos koiran kanssa on ongelmia, pitää ensin mennä peilin eteen ja miettiä, mitä teki itse väärin ja yrittää löytää keino toimia toisin. Koska koiralla joka päivä on mahdollisuus ja aina voi aloittaa alusta. Parasta on kuitenkin, jos ymmärtää alusta saakka, että kyseessä on rotu, joka vaatii omistajaltaan paljon. Haluan olla mahdollisimman hyvin tukena koiran koko elämän ajan – tämä kuitenkin edellyttää sitä, että molemmin puolin ollaan halukkaita yhteistyöhön.

Silloin kun vielä pohdit shiban tai minkä tahansa koiran ottammista, kannattaa etsiä niin paljon tietoa kuin mahdollista. Tutustumatta rotuun ja kasvattajiin et välttämättä tiedä ”mitä haluat” – se muotoutuu ehkä vasta kun on tutustunut edes muutamaan yksilöön ja seurannut rotua hetken aikaa. Siinä mielessä on hyvä asia, ettei vastuuntuntoisella kasvattajalla ole koti- tai ulkomailla pentuja saatavina noin vain.

Hyvän kasvattajan kiinnostus pentuun ei lakkaa luovutuksen jälkeen. Vaikka pentu on uusien omistajiensa koira, on se samalla myös kasvattajan kasvatustyön tulos. Siksi minua kasvattajana kiinnostaa tietää, millaisiksi juuri tästä yhdistelmästä syntyneet pennut kehittyvät. Kuulumisten kertominen ja kuvien lähettäminen on nykyään netin kautta helppoa. Vastaavasti kasvattajan neuvoihin ja kokemukseen voi tukeutua, jos jokin asia elämässä koiran kanssa askarruttaa. Tämä painottuu etenkin pentuaikana, jolloin uudet omistajat eivät ehkä vielä itse ole oman koiransa asiantuntijoita. Siksi etsin ihmistä, joka ymmärtää miten tärkeä meille täällä syntynyt pentu on. Meille jokainen perheen shiba on tärkeä ja niin ovat niiden pennutkin.